1.6.1999

Ulosmittaus

Oulun ulosottoviraston avustava ulosottomies toimitti 20.4.1998 ulosmittauspöytäkirjasta ilmenevien velkojien saatavien suoritukseksi A:n palkan ulosmittauksen. Palkan ulosmittauksessa ulosottolain 4 luvun 6 §:n 3 momentin ja suojaosuudesta palkan ulosmittauksessa annetun asetuksen nojalla ulosmittaamatta jätettävää suojaosuutta laskiessaan ulosottomies otti huomioon vain toisen A:n huollettavana olevasta kahdesta lapsesta, koska A:n puolisolla oli enemmän tuloja kuin A:lla.

Valitus ja välitoimenpiteet Oulun käräjäoikeudessa

A valitti ulosmittauksesta käräjäoikeuteen. A vaati, että suojaosuutta laskettaessa hänen elatuksensa varassa oleviksi katsotaan kumpikin perheen alle 18-vuotias lapsi.

Valituksen johdosta toimitusmies antamassaan selvityksessä ja ulosottomies lausunnossaan ilmoittivat, että saadun selvityksen mukaan A:n vaimolla oli ansiotuloja enemmän kuin A:lla, joten tämän oli katsottava kykenevän palkkatuloillaan osallistumaan puolisoiden lasten elatukseen. Täten suojaosuutta laskettaessa oli voitu harkita vain toisen lapsista olevan A:n elatuksen varassa.

A antoi selvityksen ja lausunnon johdosta lausumansa.

Käräjäoikeuden päätös 17.6.1998

Käräjäoikeus lausui, että ulosottolainsäädännön mukaan ulosmittaamatta jätettävää suojaosuutta laskettaessa otetaan huomioon muiden muassa velallisen elatuksen varassa olevat omat ja velallisen puolison lapset.

A:lla ja tämän puolisolla oli kaksi alle 18-vuotiasta lasta. Lapsen elatuksesta annetun lain 2 §:n mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Kun otettiin huomioon, että A:n puolisolla oli ansiotuloja enemmän kuin A:lla, tämän oli katsottava kykenevän rahapalkallaan osallistumaan puolisoiden lasten elatukseen.

Näin ollen ulosottomies oli suojaosuutta laskiessaan voinut harkita vain toisen lapsista olevan A:n elatuksen varassa ja siten suojaosuuden suuruutta määrätessään ottaa huomioon vain yhden lapsen.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi valituksen.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 25.8.1998

A valitti hovioikeuteen vaatien käräjäoikeuden päätöksen muuttamista niin, että suojaosuutta määrättäessä otettiin huomioon kumpikin hänen lapsensa. A myös vaati, että hovioikeudessa toimitetaan pääkäsittely asian selvittämiseksi ja todistajan kuulemiseksi. Puolison elatuskykyä ei tullut ottaa huomioon suojaosuutta määrättäessä, vaan ulosottolain suojaosuutta koskevan säännöksen nojalla molemmat lapset tuli ottaa huomioon suojaosuutta laskettaessa. Suurten velkojen vuoksi hänen puolisollaan ei ollut elatuskykyä.

Käsittelyratkaisuinaan hovioikeus lausui, että ulosottolain 10 luvun 13 §:n mukaan ulosottoasian käsittelyssä käräjäoikeudessa noudatetaan eräitä lainkohdassa mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta soveltuvin osin hakemusasiain käsittelystä yleisessä alioikeudessa annettua lakia. Viimeksi mainitun lain 19 §:n 1 momentin mukaan hakemusasiassa tehtyyn ratkaisuun haetaan muutosta hovioikeudelta oikeudenkäymiskaaren 25 luvussa säädetyssä järjestyksessä. Haettaessa muutosta käräjäoikeuden ulosottoasiassa tekemään ratkaisuun oli siis sovellettava oikeudenkäymiskaaren 25 luvun säännöksiä.

Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n mukaan valittaja ei saanut hovioikeudessa riita-asiassa vedota muihin seikkoihin tai todisteisiin kuin niihin, jotka oli esitetty käräjäoikeudessa, paitsi jos hän saattoi todennäköiseksi, ettei hän ollut voinut vedota seikkaan tahi todisteeseen käräjäoikeudessa tai että hänellä muutoin oli ollut pätevä aihe olla tekemättä niin.

A oli vasta hovioikeudessa ilmoittanut todistajan kuultavaksi. A ei ollut valituksessaan ilmoittanut, miksi todistajan ilmoittaminen vasta hovioikeudessa olisi edellä mainittu säännös huomioon ottaen ollut sallittua. Tämän vuoksi hovioikeus hylkäsi A:n pyynnön todistajan kuulemisesta.

A oli valituksessaan myöntänyt, että hänen puolisonsa tulot olivat suuremmat kuin hänen omat tulonsa. Puolison velat olivat noin 685 000 markkaa ja huomattavasti pienemmät kuin A:n velat. Nämä seikat huomioon ottaen pääkäsittelyn toimittaminen puolisoiden elatuskyvyn ja elatusvastuun jakautumisen selvittämiseksi oli selvästi tarpeetonta. Sen vuoksi hovioikeus hylkäsi pyynnön pääkäsittelyn toimittamisesta.

Pääasiaratkaisunaan hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Valitus hovioikeuden käsittelyratkaisuista

Ulosottolain 10 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan ulosottoasian käsittelyssä käräjäoikeudessa noudatetaan soveltuvin osin hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa annettua lakia. Tämän lain 19 §:n 1 momentin mukaan muutosta haetaan hovioikeudelta oikeudenkäymiskaaren 25 luvussa säädetyssä järjestyksessä. Toisaalta ulosottolain 10 luvun 17 §:n mukaan muutosta käräjäoikeuden päätökseen ulosottomiehen päätöksestä ulosottoasiassa tehdystä valituksesta haetaan valittamalla hovioikeuteen. Kun muuta ei nimenomaisesti ole säädetty, muutoksenhaku tapahtuu oikeudenkäymiskaaren 25 luvussa säädetyssä järjestyksessä, mikä ilmenee myös ulosottolain 10 luvun esitöistä (hallituksen esitys ulosottoviranomaisia ja ulosottoasioiden muutoksenhakua koskevan lainsäädännön uudistamisesta, HE 106/1995 s. 112 ja 115).

Siten oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n säännös koskee myös ulosottoasian valitusta hovioikeuteen. Sen mukaan valittaja ei saa hovioikeudessa riita-asiassa vedota muihin seikkoihin tai todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty käräjäoikeudessa, paitsi jos hän saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen käräjäoikeudessa tai että hänellä on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Tältä osalta Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden käsittelyratkaisun.

Ottaen huomioon jäljempänä ilmenevä Korkeimman oikeuden ratkaisu pääasiassa A:n nimeämän todistajan kuuleminen ei kuitenkaan olisi asiaan vaikuttavaa. Tämän vuoksi ei ole tarpeen lausua siitä, onko A:lla ollut pätevä aihe olla vetoamatta todisteeseen käräjäoikeudessa.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Kun ulosmittaus toimitetaan palkasta, joka maksetaan tietyin väliajoin, ulosottolain 4 luvun 6 §:n 3 momentin mukaan on aina jätettävä ulosmittaamatta vähintään niin paljon kuin velallisen, sen mukaan kuin asetuksella määrätään, katsotaan seuraavaan palkanmaksupäivään asti tarvitsevan omaan elatukseensa ja hänen elatuksensa varassa olevien aviopuolisonsa sekä omien ja puolisonsa lasten ja ottolasten elatukseen (ns. suojaosuus).

Lapsen elatuksesta annetun lain 2 §:n perusteella vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Lain nojalla siten molemmat vanhemmat ovat velvollisia huolehtimaan lapsensa elatuksesta. Kun A:lla on palkkatuloja, kummatkin lapset ovat myös hänen elatuksensa varassa, vaikka A:n puolisollakin olisi tuloja. Näin ollen suojaosuutta A:n palkasta ulosottolain 4 luvun 6 §:n 3 momentin mukaan määrättäessä on otettava huomioon molemmat lapset.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan. Valituksenalaista ulosmittausta oikaistaan siten, että A:n palkasta on jätettävä ulosmittaamatta hänen itsensä ja hänen elatuksensa varassa olevien kahden lapsen elatusta varten lain mukainen määrä. Asia palautetaan tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten ulosottomiehelle.